Viikonlopun aikana tapahtui taas Tampereella. Ruotsista johdettu uusnatsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike järjesti "mielenosoituksen sananvapauden puolesta" Pirkanmaan käräjäoikeuden edustalla. Kyseisessä oikeusistuimessa käsitellään poliisihallituksen kannetta edellämainitun PVL:n ja sen bulvaanin Pohjoinen Perinne ry:n kieltämiseksi. Kanne on perusteltu sillä, että järjestöjen järjestelmällisesti levittämä juutalaisten, eri etnisten ryhmien ja poliittisten liikkeiden vastainen propaganda on laissa määritetyllä tavalla "hyvän tavan vastaista", vaikka esim.
Tänään oli huono päivä. Niin on aina kun suomalaiset saadaan toisensa kimppuun solvaamaan, näyttämään keskisormea, demonisoimaan, kiukkuamaan, herjaamaan, halveksimaan, ilkkumaan tai rysyämään nyrkit pystyssä.
Tässä tilanteessa kannattaa kuin kysyä: kenen etu se on?
Täällä blogimaailmassa ja kaiken sorttisissa muissakin medioissa on kohistu Tampereen väkivaltaisesta mellakasta. Siitä, että ketkä sen organisoivat, mikä oli sen sanoma, ja mitä sillä saatiin aikaiseksi.
Nyt tulen kaapista ulos ja kerron, että olen yhden kerran hurjassa nuoruudessani osallistunut mielenosoitukseen. Vappuaaton myöhäisillan vedonlyönnin seurauksena jouduin menemään kommareiden kulkueeseen. Käteeni työnnettiin plakaatti, jossa luki "USA pois Vietnamista". Huomasin, että sitä oli kannettu aikaisemminkin.